Ammattilaisen vastuu päihderiippuvuuden hoidossa

Ammattilaiset ja asiakkaat pitävät käsiä yhdessä kuvastaen yhteistyötä

Marko Jantunen

16.2.2026

Ovatko ammattilaisten tiedot puutteellisia riippuvuutta koskevissa tapauksissa?

Useimmat ammattilaiset haluavat tehdä työnsä hyvin. Auttaa, tukea ja lievittää kärsimystä. Juuri siksi on vaikea hyväksyä ajatusta, että joskus hyvä tarkoitus ei auta, vaan ylläpitää sairautta. Päihderiippuvuuden kohdalla tämä riski on todellinen, ja se koskee yksilöiden lisäksi koko järjestelmää.

Päihderiippuvuus on sairaus. Silti se kohdataan edelleen liian usein ongelmana, elämäntapana, huonona valintana tai yksilön moraalisena puutteena. Kun sairaus ymmärretään väärin, myös hoito ja tuki kohdistuvat väärin. Ja silloin ammattilainen voi huomaamattaan mahdollistaa, vaikka tarkoitus on hoitaa.

Mahdollistaminen ei ole välinpitämättömyyttä. Se on usein seurausta tiedon puutteesta, ristiriitaisista rakenteista ja epäselvästä vastuusta. Kun ei ole yhteistä ymmärrystä siitä, mitä päihderiippuvuus on ja miten sitä hoidetaan, syntyy toimintaa, joka lievittää seurauksia mutta ei puutu syyhyn. Ihminen jää järjestelmään, mutta sairaus etenee sairauden ehdoilla.

Ammattilaisen onkin ajoittain pysähdyttävä kysymään itseltään rehellisiä kysymyksiä. Mikä on minun oma suhteeni päihteisiin? Miten minä suhtaudun alkoholiin ja muihin päihteisiin? Ajattelenko, että ne ovat normaali osa arkea, vai näenkö niiden vaikutuksen työkykyyn, terveyteen ja toimintakykyyn? Ymmärränkö ja hyväksynkö että päihderiippuvuus on sairaus, ja jos minulla ei ole ongelmaa, voiko vastapäätä istuvalla ihmisellä silti olla?

Jos ammattilainen ei tunnista sairautta, hän ei voi hoitaa sitä. Silloin hän saattaa suojella, selitellä, siirtää vastuuta eteenpäin tai tyytyä hoitamaan oireita. Asiakas saa lisää aikaa, jatkoaikaa, mutta ei todellista mahdollisuutta muutokseen. Jatkoaika voi joskus pelastaa hengen hetkellisesti – mutta ilman hoitoa se voi myös pitkittää kärsimystä.

Järjestelmä mahdollistaa silloin, kun ihminen ei ole keskiössä vaan järjestelmä itsessään. Kun rakenteet ohjaavat lyhyisiin kontakteihin, pirstaleiseen hoitoon ja vastuun siirtelyyn, päihderiippuvuus jää väliinputoajaksi. Hoidetaan masennusta, unettomuutta, ahdistusta ja uupumusta, mutta ei kysytä, mikä niitä ylläpitää. Kirjoitetaan sairauslomia, lääkkeitä ja lausuntoja, mutta vältetään vaikeaa keskustelua päihteistä.

Mahdollistamista tapahtuu myös silloin, kun pelätään leimaamista, asiakassuhteen rikkoutumista tai konfliktia. Ei haluta loukata, ei haluta olla “se hankala”, ei haluta ottaa vastuuta, joka tuntuu liian suurelta. Mutta päihderiippuvuudessa vaikeneminen ei ole neutraalia. Se on valinta, jolla on seurauksia, ei pelkästään ihmiselle joka tarvitsee apua, myös hänen läheisille sekä koko yhteiskunnalle. Pahimmillaan voidaan puhua hoitovirheestä. Hoitovirhe tarkoittaa terveydenhuollossa tapahtunutta epäasianmukaista toimintaa, laiminlyöntiä tai viivästystä, joka aiheuttaa potilaalle henkilövahingon.

Yhteiskunnallisesti tämä näkyy valtavina kustannuksina. Päihdehaitat maksavat Suomelle arviolta 13 miljardia euroa vuodessa. Se ei ole vain rahaa, vaan inhimillistä pahoinvointia, menetettyä työkykyä, perheitä ja elinvuosia. Hoidon vaikuttavuus ei synny siitä, että tehdään paljon, vaan siitä, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.

Ammattilaisen tehtävä ei ole pelastaa ketään yksin. Mutta ammattilaisen vastuulla on tunnistaa sairaus, nimetä se ja ohjata ihminen hoitoon. Ei vasta silloin, kun kaikki on menetetty, vaan silloin kun muutos on vielä mahdollinen, ja muutos on mahdollista periaatteessa kenelle vaan. Päihderiippuvuuden hoidossa pitäisi toteutua integraatio. Integraatio tarkoittaa erillisten osien, kuten järjestelmien, prosessien tai ryhmien, yhdistämistä toimivaksi kokonaisuudeksi. Tietenkin varhainen, selkeä ja johdonmukainen toiminta on inhimillisintä ja kustannustehokkainta.

On myös uskallettava katsoa peiliin rakenteiden tasolla. Mahdollistammeko me järjestelmänä, kun emme hyväksy sairauskäsitystä? Kun hoitopolut katkeavat? Kun vastuuta pallotellaan? Kun päihteet nähdään sivujuonteena eikä ydinkysymyksenä, primäärinä?

Ammattilaisuus ei ole vain empatiaa. Se on myös rajoja, selkeyttä, rohkeutta kohdata vaikeita asioita ja ottaa ne puheeksi. Todellinen välittäminen näkyy siinä, että uskalletaan puuttua, ohjata ja vaatia hoitoa; ei rangaistuksena, vaan mahdollisuutena elämään.

Jos järjestelmä ja ammattilaiset lakkaavat mahdollistamasta, he voivat alkaa todella hoitaa. Se vaatii tietoa, yhteistä ymmärrystä ja rohkeutta muuttaa toimintatapoja, ja sillähän ei ole merkitystä työskenteleekö julkisella tai yksityisellä sektorilla. Mutta ennen kaikkea se vaatii sen, että ihminen ja sairaus kohdataan sellaisina kuin ne ovat – ei sellaisina kuin toivoisimme niiden olevan.

Lähteet:

13 000 000 000 euroa vuodessa haittakuluihin: https://www.avominne.fi/13-000-000-000-euroa-vuodessa-haittakuluihin-leikkaukset-pahoinvointiin-hoitovaikuttavuudella/

Päihdehaitat ja niiden kustannukset Suomessa: https://www.apualkoholismiin.fi/tilastot.html

Osallistu kansalaisaloitteeseen päihdehoidon uudistaminen vaikuttavuuden parantamiseksi Suomessa

Päihderiippuvuus on vakava, etenevä ja hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtava psykofyysinen sairaus. Tällä hetkellä se on yleisin alle 25-vuotiaiden ennenaikaisen kuoleman syy Suomessa. Sairauden kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät: se kuormittaa oikeus-, sosiaali-, terveys- ja vankeinhoitojärjestelmiä, aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja heikentää merkittävästi myös sairastuneen läheisten hyvinvointia.