Julkinen, yksityinen ja salattu elämä

Marko Jantunen

3.8.2026

Kuka tahansa voi olla riippuvainen

Lähes kahdeksan vuotta päihde- ja peliriippuvuuksien parissa työskennelleenä yksi asia on tullut täysin selväksi. Riippuvuus ei katso ikää, ammattia, koulutusta, älykkyyttä tai pankkitilin saldoa. Eikä se katso sitä, missä ihminen asuu tai minkälaisella autolla hän ajaa. Se ei katso sosioekonomista asemaa tai statusta yhteiskunnassa, se voidaan toki myöhemmin huomata aseman muuttumisena.

Julkinen elämä näyttää muille sen, mitä haluamme näyttää.

Yksityinen elämä näyttää läheisille totuuden, ehkä myös työyhteisöille ja ystäville.

Salainen elämä, ”sinne emme päästä lähtökohtaisesti ketään” ja siellä riippuvuus saa rauhassa kehittyä, kasvaa ja edetä.

Riippuvuus ei valitse ihmisiä. Se kohtaa ihmisiä matkalla jotka käyttävät päihteitä tai pelaavat rahapelejä.

Ihmisiä, jotka ovat olleet, lääkäreitä, sairaanhoitajia lähihoitajia, psykologeja, terapeutteja
opettajia, rehtoreita, professoreita, pappeja,
tutkijoita, asianajajia, tuomareita, poliiseja,
palomiehiä, vartijoita, sotilaita, yrittäjiä, toimitusjohtajia,
johtajia, esihenkilöitä, myyjiä, pankkivirkailijoita
kirjanpitäjiä, insinöörejä, rakennusmestareita,
sähköasentajia, putkimiehiä, kirvesmiehiä,
rakennustyöntekijöitä, kuljettajia,
taksikuskeja, linja-autonkuljettajia,
rekkakuskeja, maanviljelijöitä, metsureita,
kokkeja, tarjoilijoita, kaupan työntekijöitä, toimistotyöntekijöitä
siivoojia, tehdastyöntekijöitä, asentajia,
mekaanikkoja, IT-asiantuntijoita
ohjelmistokehittäjiä, media-alan työntekijöitä, muusikoita, näyttelijöitä,
taiteilijoita, jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita,
urheilijoita, valmentajia, olympiaurheilijoita,
opiskelijoita, eläkeläisiä, työttömiä, rikollisia, syrjäytyneitä ja poliitikkoja jne.

Kaikkien näiden ammattien, titteleiden, saavutusten, koulutusten, roolien ja elämäntilanteiden alla on jotain yhteistä, ihmiset.

Kaikkien näiden ihmisten takana on kuitenkin ollut paljon enemmän kuin ammatti tai titteli. He ovat olleet isiä, äitejä, puolisoita, poikia, tyttäriä, siskoja, veljiä, isovanhempia, ystäviä ja jonkun lapsia.

He ovat olleet ihmisiä, joita joku rakastaa ja joiden hyvinvointi merkitsee toisille enemmän kuin mikään muu. Juuri tämän vuoksi riippuvuus koskettaa aina paljon useampaa kuin yhtä ihmistä, voimmekin puhua ”perhesairaudesta”.

Riippuvuus ei synny silloin, kun muut näkevät sen. Se alkaa paljon aikaisemmin.

Julkinen elämä

Julkinen elämä: kulissit voivat näyttää täydellisiltä, kulissit ovat kunnossa.

Näiden vuosien aikana olen alkanut ajatella, että meillä kaikilla on kolme elämää.

Ensimmäisenä on julkinen elämä.

Se on se elämä, jonka annamme muiden nähdä. Siellä käydään töissä, hymyillään, hoidetaan velvollisuudet ja pidetään kulissit kunnossa. Ulospäin kaikki voi näyttää onnistuneelta.

Työura etenee, talous näyttää vakaalta ja elämä vaikuttaa olevan hallinnassa. Moni riippuvuudesta kärsivä pystyy ylläpitämään tätä julkista kuvaa yllättävän pitkään. Usein juuri siitä syystä läheisetkin yllättyvät, kun totuus lopulta paljastuu.

Yksityinen elämä

Yksityinen elämä: läheiset alkavat nähdä enemmän.

Toinen on yksityinen elämä.

Sen tuntevat puoliso, lapset, vanhemmat, sisarukset ja kaikkein läheisimmät ystävät. Tässä elämässä ensimmäiset merkit alkavat näkyä. Tunnelma kotona muuttuu, lupauksia rikotaan, poissaoloille löytyy selityksiä ja rahankäyttö alkaa herättää kysymyksiä.

Riippuvuus ei kuitenkaan yleensä vielä näytä koko kasvojaan. Sekä sairastunut että läheiset yrittävät usein uskoa, että kyse on vain väliaikaisesta ohimenevästä vaiheesta. Puoliso paikkailee, vanhemmat auttavat, ystävät ymmärtävät ja työpaikalla katsotaan vielä läpi sormien. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta tämä voi joskus myös mahdollistaa sairauden etenemisen.

Salainen elämä

Salainen elämä: siellä missä riippuvuussairaus syntyy, kehittyy, etenee aina sairauden ehdoilla, ”pysyy salassa ja piilossa”, pahenee ja hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

”Elämä mitä kukaan ei näe tai tiedä, ainakin näin me luulemme”.

Kolmas elämä on salainen elämä.

Juuri siellä riippuvuus kasvaa kaikkein voimakkaimmaksi. Salaisessa elämässä ihminen alkaa elää kahta todellisuutta. Toista, jonka hän näyttää muille, ja toista, jonka hän yrittää pitää kaikin keinoin piilossa. Sinne kuuluvat valheet, salailu, selittely, vähättely, lupausten rikkominen, velkaantuminen, rahojen siirtely ja loputon kikkailu koska rahan tarve on loputon ns. ”pohjaton kaivo”, manipulointi ja jatkuva pelko siitä, että totuus paljastuu.

Mitä pidemmälle riippuvuus etenee, sitä enemmän energiaa kuluu kulissien ylläpitämiseen. Lopulta ihminen ei enää suojele itseään, vaan hän suojelee riippuvuuttaan.

Tämä on yksi riippuvuussairauden julmimmista piirteistä. Kyse ei ole siitä, että ihmisestä tulisi paha, vaan siitä, että sairaus alkaa vähitellen ohjata hänen ajatteluaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Lopulta ihminen ei välitä. Hänestä tulee välinpitämätön koska salailu ei enää yksinkertaisesti onnistu eikä ole mahdollista.

Tähän on käytetty hyvää vertausta kun ihminen menee peilin eteen ja vinkkaa peilikuvalleen silmää ja sanoo:
”EI KERROTA KENELLEKÄÄN”.

Työssämme kuulemme uudelleen saman lauseen.

”En enää tunnistanut itseäni.”
Avominne-Hoidossa me opimme tunnistamaan sen persoonallisuuden (kemiallinen
persoonallisuutemme.)

Tämä on yksi hoidon keskeisesti asioista ymmärtää.

Se on pysäyttävä lause. Riippuvuus vie ihmistä askel askeleelta kauemmas hänen omista arvoistaan ja siitä ihmisestä, joka hän todellisuudessa on. Se saa tekemään asioita, joita ei olisi koskaan uskonut tekevänsä.

Moni häpeää jälkikäteen enemmän valheita, salailua ja läheisille aiheuttamaansa pettymystä kuin itse päihteiden käyttöä tai pelaamista.

Korttitalo ei pysy pystyssä ikuisesti.

Yksi asia on kuitenkin varma.

Kulisseja voi ylläpitää pitkään, joskus vuosia tai jopa vuosikymmeniä, mutta yksikään korttitalo ei pysy pystyssä ikuisesti. Totuus tulee ennemmin tai myöhemmin esiin.

Kysymys ei ole siitä, romahtaako kulissi, vaan siitä, kuinka paljon ehtii mennä rikki ennen sitä. Kuinka paljon ihmissuhteita menetetään, kuinka paljon terveyttä menetetään ja kuinka paljon omaa elämää ehtii kulua sairauden ylläpitämiseen. Monilta se matka on loppunut valitettavasti kesken.

Toipuminen alkaa siitä, ettei tarvitse enää esittää yhtään mitään.

Elämme aikaa, jolloin ymmärrämme riippuvuudesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tutkimusta on enemmän, vaikuttavaa hoitoa on enemmän, vertaistukea on enemmän ja ennen kaikkea tietoa ja kokemusta on enemmän. Tänä päivänä apua ei tarvitse hakea vasta silloin, kun kaikki on menetetty. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan rohkeutta ja viisautta.

Se on päätös lopettaa salainen elämä ennen kuin se ehtii viedä kaiken.

Kaikkein koskettavin hetki työssämme ei ole se, kun ihminen kertoo lopettaneensa juomisen, käyttämisen tai pelaamisen.

Kaikkein koskettavin hetki on se, kun hän sanoo: ”Minun ei tarvitse enää esittää, salailla, suojella, valehdella..”

Silloin jotakin paljon suurempaa on alkanut tapahtumaan, ehkä, toivottavasti. Koska, jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.

Salainen elämä ja salailu loppuu. Jäljelle jää rehellisyys ja rehellinen elämä. Ja juuri siitä alkaa todellinen toipuminen.

Tärkein oppi

Salaisuuksien sairaus tarvitsee salaisuuksia selviytyäkseen sekä päihdettä tai pelejä.

Toipuminen tarvitsee rehellisyyttä alkaakseen ja edetäkseen remissioon. Remissio-
tilassa se tarvitsee ylläpitoa ja ennaltaehkäisyä sekä valppautta. Älä ota ekaa annosta tai panosta.

Meillä jokaisella on elämässämme asioita, joita näytämme muille, asioita, jotka kuuluvat vain meille ja läheisillemme, ja joskus myös asioita, joita yritämme piilottaa jopa itseltämme.

Mutta kukaan ei jaksa valheellista kaksois- tai jopa kolmoiselämää loputtomiin.

Suurin vapaus ei synny siitä, että haasteet ja ongelmat katoavat, nehän ovat ”normaalin elämän luksusta”. Vapaus syntyy siitä, ettei tarvitse enää esittää ja salailla mitään. Silloin julkinen elämä, yksityinen elämä ja oma sisin eivät enää ole kolme eri tarinaa.

Ne ovat yksi ja sama, mikä helpotus, huh huh.

Ja juuri siitä alkaa elämä, jossa voi katsoa itseään peiliin, ilman häpeää, ilman pelkoa ja ilman salaisuuksia.
Se on toipumisen todellinen alku ja juuri.

Ihmisellä on vapaus valita, joko ylöspäin elämässä päihteettömänä tai pelaamatta, alkaa elämään normaalia elämää tai alaspäin elämässä päihteiden ja pelaamisen kanssa.

Ollaan brutaalin rehellisiä, niinkuin meitä kehotetaan olemaan.

Valitsemme elämän tai ennenaikaisen kuoleman.

Pahinta on henkinen kuolema, ennen fyysistä.

Se on joko tai, ei mitään siltä väliltä.

Läheisille ja ihmisille jolla on lähellä käyttävä tai pelaava ihminen jolla on riippuvuussairaus, on hyvä ohje ja sanonta: ”Pelastukoon ken voi”.

Ei enää riippuvuuden mahdollistamista, apua on tarjolla kaikille. Muutos on mahdollisuus, ei uhka.

Heräsikö kysyttävää?