Päihderiippuvuus työyhteisössä

Marko Jantunen

19.1.2026

• 2-3 min lukuaika

Miten tunnistaa, kohdata ja toimia vastuullisesti, kun päihderiippuvuus koskettaa työyhteisöä

Vapaa-aika on jokaisen omaa aikaa, näin on ja näin pitääkin olla, mutta päihderiippuvuus ei jää työpaikan ulkopuolelle. Se näkyy työyhteisössä usein jo varhain, vaikka itse ongelmaa ei vielä osattaisi nimetä. Työkyky alkaa heikentyä, ilmapiiri kuormittuu ja koko tiimi sopeutuu vähitellen tilanteeseen, pahimmassa tapauksessa mahdollistamaan.

Päihderiippuvuus ei ole yksityisasia silloin, kun se vaikuttaa työturvallisuuteen, työkykyyn ja muiden jaksamiseen, yrityksen imagoon joka voi alkaa vaikuttamaan suoraan liiketoimintaan, jolloin puhutaan mainehaitasta.

Päihderiippuvuus vaikuttaa ihmisen ajatteluun, käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Työelämässä se näkyy harvoin suorana päihteiden käyttönä työajalla, useammin se ilmenee toistuvina työkyvyn häiriöinä. Riippuvuuden edetessä työntekijän kyky säädellä vireystilaa heikkenee, stressinsietokyky laskee, vastuun kantaminen muuttuu raskaaksi ja toiminta alkaa menettää johdonmukaisuuttaan. Tämä ei ole tahallista välinpitämättömyyttä, vaan sairauden vaikutusta toimintakykyyn.

Työyhteisössä päihdeongelma näkyy usein epäsuorasti ja arkisesti. Poissaolot lisääntyvät, myöhästely toistuu, sairauslomat ovat lyhyitä mutta usein toistuvia ja niistä ilmoitetaan tyypillisesti sunnuntai- tai maanantaiaamuisin, monesti myös yllättäen keskellä viikkoa.

Nämä alkaa niinsanotusti vituttaa työyhteisössä.

Sairaslomien syyt päihteiden käytöstä johtuen valehdellaan joksikin muuksi syyksi, joita on vatsatauti, kova päänsärky, ”teen etänä”, kuume, flunssa, masennus, unettomuus, uupumus, burnout, ahdistus, eleinen ahdituneisuus, lapsi kipeenä jne.. Erotetaan tietenkin se, kun ihmisillä oikeasti on on näitä edellämainittuja asioita, jotka eivät johdu päihteistä.

Lomien jälkeen töihin palaaminen on hankalaa, selitykset vaihtelevat ja virheiden sekä tapaturmien riski kasvaa. Mielialat vaihtelevat, ärtyneisyys lisääntyy, ihminen vetäytyy tai ajautuu ristiriitoihin työyhteisössä, sovitut asiat unohtuvat ja suoriutuminen heikkenee. Joissain tilanteissa mukaan tulevat myös taloudelliset merkit, kuten palkkaennakon pyytäminen tai toistuva tarve rahalliselle joustolle ilman selkeää syytä, voi ilmetä rahan lainaamista työkavereilta.

Usein ongelma ei ole se, ettei mitään huomata, vaan se, että huomataan mutta ei toimita. Työyhteisö alkaa sopeutua, työtä jaetaan uudelleen, virheitä korjataan hiljaa, poissaoloja selitellään ja vaikeista asioista vaietaan. Tämä on työelämän muotoista mahdollistamista, ei pahantahtoista vaan inhimillistä. Halutaan olla ymmärtäviä, säilyttää rauha ja välttää konflikteja.

Mahdollistaminen voi näkyä myös päihdemyönteisenä kulttuurina, jossa juodaan tai käytetään yhdessä ongelmaisen kanssa työporukassa, ajatellaan että kaikki tekevät näin ja rajojen asettaminen tuntuu vaikealta. Tilanne on erityisen haastava silloin, jos esihenkilöllä itsellään on päihdeongelma tai salliva suhtautuminen käyttöön. Tällöin puuttumattomuus ei ole neutraalia, vaan se on viesti koko työyhteisölle.

Kun ongelmaa ei nimetä, vastuu siirtyy muille. Työyhteisö alkaa kantaa kuormaa, jota sen ei kuuluisi kantaa. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus kasvaa, luottamus heikkenee, ilmapiiri kiristyy ja uupumus lisääntyy. Pahimmillaan päihdeongelma normalisoituu ja koko työyhteisö väsyy.

Puheeksi ottaminen ei ole syyttämistä eikä diagnoosin tekemistä. Se on työkyvystä ja turvallisuudesta huolehtimista, se on välittämistä. Puheeksiotto perustuu konkreettisiin havaintoihin, rauhalliseen ja asialliseen sävyyn sekä selkeään tavoitteeseen auttaa työntekijää. Esihenkilö ei ole terapeutti, mutta hänellä on vastuu toimia. Varhainen puuttuminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää. Esihenkilön tehtävänä on ottaa asia puheeksi ajoissa, asettaa selkeät rajat ja odotukset, ohjata työntekijä työterveyshuollon tai hoidon piiriin ja seurata sovittuja toimenpiteitä. Hoitoonohjaus ei ole rangaistus, vaan työkyvyn tukemista.

Työyhteisön tehtävä ei ole hoitaa eikä peitellä. Kollegojen rooli on tuoda huoli esiin esihenkilölle, toimia asiallisesti ja kunnioittavasti sekä huolehtia omista rajoistaan. On sallittua sanoa, että tilanne kuormittaa ja että apua sekä toimia tarvitaan.

Kun apu tulee ajoissa, työkyky voidaan usein palauttaa. Päihderiippuvuuden hoito on investointi työkykyyn, joka mahdollistaa työhön palaamisen, suoriutumisen paranemisen, luottamuksen palautumisen ja kustannusten merkittävän vähentymisen. Työpaikka voi olla ratkaiseva käännekohta muutoksessa. Ihminen saa pitää työnsä, mutta luopuu päihteistä: tämä on valinta joka pitää tehdä.

Jos tai kun työ menee alta, alamäki alkaa ja riippuvuus etenee, joilloin ihminen syrjäytyy työelämästä.
Tämä voidaan estää hoitoonohjauksella ja hoidolla.
Työt voi jatkua, ehtona päihteettömyys.

Päihderiippuvuus ei ole heikkoutta vaan sairaus, jossa ihminen menettää pikkuhiljaa kontrollikyvyn aloittamiseen, määriin sekä lopettamiseen ajasta ja paikasta riippumatta.

Puuttuminen, puheeksi ottaminen ja hoitoonohjaus on välittämistä, vastuullisuutta ja johtajuutta.

Työyhteisö, joka uskaltaa kohdata vaikeat asiat ajoissa, suojelee sekä yksilöä että koko yhteisöä.

Heräsikö kysyttävää?